Matkakertomuksia – Diary 2020 – 1-3-COVID-19 ja muita huolia
Matkakertomuksia Diary 1-2, kirjonta, maalaus, tussipiirros, muliinilanka, Indian Ink, akryyli, vuoristovaelluksen löytöjä vuosien varrelta; kivi, lasi, simpukka, kuivunut banaanipuun kuori, ruostunut peltitölkin kansi
Diary -3- Puolinainen; äidin huokaus, akvarelli, tussipiirros, kirjonta
Matkakertomuksia – DIARY – 1-3
Pelko voi olla paikka ja tila
Maailma tilana – World as a space
Mitä enemmän ihminen näkee, kokee, tuntee ja koskettaa, mitä pitempään hän elää, sitä vähemmän tietyllä paikalla on merkitystä. Yksi laajenee moneksi ja monesta tulee yksi. Varhaislapsuuden tilakokemuksilla on eritysmerkitystä. Ne ovat kasvaneet ihmiseen kiinni – ovat osa minuutta ja pysyvät siinä kuolemaan asti. Kuljetamme mukanamme meille merkityksellistä tilallista muistoa, ja keräämme siihen liittyvä materiaalia ympärillemme huomaamattamme. Olemme yhtä varhaislapsuutemme tilakokemuksen kanssa.
The more a person perceives, feels and experiences – the longer they live – the less significance a particular place carries. One expands to many, and many turns into one. The early childhood space experiences carry a special meaning. They have become a part of people – a part of being and will remain there until the death. We carry meaningful spatial experiences with us, and then gather related material around us without noticing. We are one with the space experience of our early childhood.